tiistai 21. marraskuuta 2017

Äärimmäisen onnen ministeriö

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö
(The Ministry of Utmost Happiness, 2017)
Otava 2017, 477s.
Suom. Hanna Tarkka

Arundhati Royn ensimmäinen kirja, Joutavuuksien jumala, teki minuun suuren vaikutuksen kaksi vuosikymmentä sitten. En muista kirjan sisällöstä juuri mitään, mutta edelleen jo kirjan ajattelemisesta tulee sellainen jännä "että tällaisiakin kirjoja on!" -tunne. Harmittelin silloin tällöin sitä, ettei Roylta ilmestynyt lisää kirjoja ja kylläpäs olikin huima yllätys, kun sellainen aivan yhtäkkiä ilmestyikin.

Äärimmäisen onnen ministeriö on siis Arundhati Royn toinen kirja. Se on huumaavan täynnä ihmisiä ja ihmissuhteita, Intiaa, uskontoja, kasteja, taisteluja, konflikteja, uskoa parempaan ja vaikka mitä muuta.

Lukuisista henkilöistä keskeisin on Anjum, Aftab-nimiseksi pojaksi syntynyt mutta sittemmin Haaveiden talon asukkaaksi liittynyt hijra, jonka ympärille muiden kirjan henkilöiden tarinat tavalla tai toisella kietoutuvat. Hijrat ovat kolmannen sukupuolen edustajia, jotka muodostavat oman alakastin.

Royn kerronta on poukkoilevaa, kiertelevää ja kaartelevaa, laveaa ja runsasta. Kronologiasta voi vain haaveilla ja välillä täytyi pinnistellä ihan tosissaan, että pysyi kärryillä siitä mihin kohtaa aikajanaa tapahtumat sijoittuvat. Äärimmäisen onnen ministeriö pitää sisällään niin monta aihetta aina muunsukupuolisista Kashmirin alueen itsenäisyyshaaveisiin ja kaikkeen siltä väliltä, että ihan pakahduttaa. Jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä, että kaikki se runsaus ihan todella mahtuu yksien kansien väliin.

Kirjan kaksi viimeistä lukua kuuntelin äänikirjana automatkalla. Valitsin englanninkielisen version, silläArundhati Roy lukee kirjan itse, mikä tuo kuuntelukokemukseen lisää hienouspisteitä. Toki kielen vaihtaminen kesken kirjan vaati hieman sopeutumista, mutta nopeasti palaset loksahtelivat paikoilleen. Royn lausumana urdun ja/tai hindin kieliset runot heräsivät eloon aivan erilailla kuin itse luettuina.

Kaikessa paljoudessaan ja kiemuraisuudessaan Äärimmäisen onnen ministeriö on hivenen tavallista enemmän keskittymistä vaativaa luettavaa, mutta ehdottomasti pienen vaivannäön arvoinen.

5 kommenttia:

  1. Nimenomaan vaivannäön arvoinen kirja! Nostan hattua tuolle englanninkielisen äänikirjan kuuntelemiselle (kirja on varmasti vaikeaa englantia), mutta Royn lukemana se on epäilemättä elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Royn käyttämä sanasto on kyllä vähän toisenlaista kuin mihin olen tottunut, mutta nopeasti kuuntelu alkoi sujua. Muuten olisin lukenut paperisena loppuun asti, mutta kirja oli niin vauhdissa, etten malttanut olla hyödyntämättä Kokkola-Nivala-Kokkola -väliä :)

      Poista
  2. Juuri luin ja kirjoitin tästä, pian viimeistelen ja julkaisen. Tällaisiakin kirjoja on! Huumaavan täysi ja runsas! Kiemuraisuudessaan! Olisin voinut sanoa samoin, jos olisin osannut. Samaa viestiä kannan kuitenkin, vaikka eri sanoin. Upeaa tuo kuuntelusi, tuo varmaan taas eri tasoja teokseen. Toivon tälle paljon lukijoita, tekee hyvää länsimaisen pumpulin ympäröimille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Oi, tulen heti lukemaan sinun ajatuksiasi!

      Poista
  3. Juuri luin ja kirjoitin tästä, pian viimeistelen ja julkaisen. Tällaisiakin kirjoja on! Huumaavan täysi ja runsas! Kiemuraisuudessaan! Olisin voinut sanoa samoin, jos olisin osannut. Samaa viestiä kannan kuitenkin, vaikka eri sanoin. Upeaa tuo kuuntelusi, tuo varmaan taas eri tasoja teokseen. Toivon tälle paljon lukijoita, tekee hyvää länsimaisen pumpulin ympäröimille.

    VastaaPoista