tiistai 5. heinäkuuta 2016

Civil War

Mark Millar: Civil War
(Civil War, lehdet 1-7, 2006-2007)
Egmont Kustannus 2016, 208s.
Kuvitus: Steve Mcniven
Suom. Rami Rautkorpi

Sarjakuvan lukijana olen pyrkinyt laajentamaan lukemistoani ennakkoluulottomasti. Nyt rohkaistuin viimein lukemaan ensimmäisen supersankarisarjakuvan, vastikään elokuvanakin ilmestyneen Civil War -tarinan.

Satojen sivullisten hengen vaatineen tragedian jälkeen hallitus ehdottaa supersankareiden rekisteröitymistä. Rekisteröityminen takaisi koulutuksen ja monia muita etuja, mutta henkilöllisyyttään ei voisi enää pitää salassa. Osa sankareista on ehdotuksen kannalla, osa ei. Puolueettomaksi ei voi jäädä, vaan kaikkien on valittava puolensa. Edessä on väistämätön: supersankareiden välinen yhteenotto.

Tarina tuntuu aluksi etenevän häiritsevän pienissä pätkissä. Näkökulmia ja tapahtumapaikkoja on monia, eivätkä siirtymät henkilöstä tai paikasta toiseen olleet joka kerran tarpeeksi selkeitä tällaiseen tyyliin tottumattomalle. Vähitellen pääsin kuitenkin vauhtiin mukaan ja vaikka vielä viimeisillä sivuilla sekoitin joitakin sankareita toisiinsa, kokonaisuus oli yllättävän hyvä.

Piirrostyyli on minun makuuni vähän turhan pikkutarkkaa: etenkin pienissä ruuduissa asujen yksityiskohdat, vesiroiskeet ja muut tehosteet pääsisivät paremmin oikeuksiinsa jos ihan jokaista viivaa ei korostettaisi niin selvästi. Toisaalta, tyyliin kyllä tottuu ja silmä oppii suodattamaan osan turhasta pois. Suomennos on melko onnistunut, mutta ajoittain englanti paistaa pahasti läpi.

Yllätyin tosiaan supersankareiden määrästä. Kylmiltäni en osaisi edes jaotella kuin muutamia tunnetuimpia sankareita DC Comicsin ja Marvelin väkeen, saati että olisin tunnistanut nämä monet kymmenet Marvelin sankarit ja pahikset.

En tiedä oliko Civil War paras mahdollinen albumi aloittaa supersankareihin tutustuminen, mutta ainakin tästä saa jonkinlaisen (olettaakseni hyvän) yleiskäsityksen siitä, millaista kyseinen genre on. Sisältö oli asteen hurjempaa ja väkivaltaisempaa kuin mihin olin varautunut, mutta kylläpä näitä voisi lukea jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti