Unelmien huivit

Pirjo Iivonen: Unelmien huivit
Moreeni 2017, 144s.

Tämän kesän sää kun on ollut tällainen viileän- ja kosteanpuoleinen, ei ole ollut lainkaan vaikeaa löytää tilaisuutta istua sohvalla ja kilisyttää puikkoja. Samalla olen voinut kuunnella äänikirjoja - tai odottaa omaa Overwatch-pelivuoroa.

Pirjo Iivosen Unelmien huivit on todella mainio kirja. Tästä löytyy ohjeet seitsemääntoista huiviin, yhteen boleroon ja kahteen keeppiin. Monesti käsityökirjojen ongelmaksi muodostuu se, että kirjassa on ehkä pari kiinnostavaa mallia. Iivosen huivikirjan kanssa tätä ongelmaa ei kuitenkaan synny. Tietysti puhun vain omasta puolestani, mutta jos 65 prosenttia ohjeista on sellaisia, jotka haluaisin toteuttaa, niin silloin on kyseessä ehdottomasti laatuteos.

Olen saanut valmiiksi kaksi hartiahuivia, joista molemmista tuli juuri sellaisia kuin pitikin. Tai no melkein. Ekaan huiviin käytin vähän liian pieniä puikkoja ja huivi jäi pikkuisen pieneksi, mutta kyllä sitä voi käyttää silti. Ensimmäiseksi toteutin Myrskytuulen ja toiseksi Leijan. Ohjeet olivat näissä selkeät ja vaativinta oli oikealla rivillä pysytteleminen. Lankana on Myrskytuulessa Novitan Venla (puikot 4 mm) ja Leijassa joku satunnainen kaapista löytynyt mistä lie minulle kulkeutunut sopivan vahvuinen lanka (puikot 5 mm).

Myrskytuuli

Leija

 Yritin tehdä myös Kehrän, jonka ohjeissakin todetaan mallin vaativan paljon keskittymistä. Kuvittelin olevani keskittynyt ja tarkkaavainen, mutta silti jo muutaman rivin jälkeen olin onnistunut sössimään silmukkamäärät. Ehkä yritän vielä myöhemmin uudelleen.

Pidän siitä, että Unelmien huivit -kirjan alussa on yhdelle sivulle koottu pikkukuvat kaikista kirjan malleista. Lisäksi olen iloinen, että alun työohjeissa Iivonen ohjeistaa myös huivien pingottamisessa: ensimmäistä kertaa pingottamisella oli vaikutusta lopputulokseen, sillä en ole aiemmin tajunnut liottaa huiveja tarpeeksi pitkään. Enkä myöskään ollut tajunnut, että tilaa vaativan huivin voi pingottaa esimerkiksi mattoon.