maanantai 4. heinäkuuta 2016

Viimeinen puhe - Anders Chydeniuksen paluu


Lauri Tuomi-Nikula: Viimeinen puhe - Anders Chydeniuksen paluu
Piirrokset: Siiri Viljakka
Don L Inspirations 2016, 60s.

Viimeinen puhe -sarjakuva valikoitui luettavaksi puhtaasti siksi, että kirjaston sivuilla oli mielenkiintoinen Youtube-video nimeltä Missä on Anders Chydenius? (Ikävä kyllä en saa linkitettyä videota, sillä selaimeni vaatisi niin monta päivitystä, etten kerta kaikkiaan jaksa siihen hommaan juuri nyt ryhtyä…) Minulle Chydenius ei ole tullut kauhean tutuksi, vaikka toki olen ollut tietoinen siitä, että tuo Kokkolan kirkkoherranakin työskennellyt mies on aikoinaan tehnyt suuren työn muun muassa sananvapauden, uskonnonvapauden ja demokratian eteen.

Onnistuin kuvittelemaan, että tämä sarjakuva kuvaisi Anders Chydeniuksen elämää, mutta metsään meni se oletus. Viimeinen puhe sijoittuu nykypäivään. Kaarlelan kirkko on täynnä väkeä, joka on tullut kuuntelemaan Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konserttia. Yhtäkkiä keskikäytävän lattian alta alkaa kuulua koputusta ja Anders Chydeniushan sieltä kömpii paikalle. Hämmentyneen kirkkoväen katseiden seuratessa miehen jokaista liikettä Chydenius kiipeää saarnastuoliin tokaisten "Voi tätä nostalgiaa…" ja testaa mikrofonin toimivuuden sormella näpäytellen, aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina. Ja sitten alkaa se puhe.

Vaikka sarjakuvassa puhutaankin asiaa ja tuodaan hyvin ilmi se, kuinka Chydeniuksen ajatukset ja ihanteet ovat ajankohtaisia nykyäänkin, minä en tähän sarjakuvaan ihastunut. Ensinnäkään en pidä Viimeisen puheen visuaalisesta ilmeestä. Vesiväriväritys on makuuni liian runsas, liian tunkkainen. Suttuinen. Muutenkin piirrosjälki on minulle aivan turhan levotonta. Teksti on toteutettu osittain saarnanomaisena puheena, osin keskusteluna Chydeniuksen ja yhden kuulijan, Iriksen, kanssa. Tekstissä onkin selkeä saarnaava sävy ja vaikka keskustelijoina Chydenius ja Iris ovat niin sanotusti samalla puolella, on sananvaihto ärsyttävän intomielistä. Loppuhuipentumana Chydenius tekee Iriksestä sanansaattajansa, joka aikoo valjastaa suurin piirtein koko internetin Chydeniuksen ajatusten jakamiseen. Ja sillä maailma pelastuu.

Ikävä kyllä Viimeinen puhe ei tehnyt minuun vaikutusta. Visuaalisesti tyyli ei viehättänyt yhtään ja tekstin sävy tuntui fanaattiselta, vaikka Chydeniuksen ajatukset hyviä ovatkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti