Kalevala ja Kullervo

Mikko Raassina: Kalevala
Arktinen Banaani 2015, 87s.

Sarjakuvalinjalla jatketaan.

Marko Raassinan Kalevala tekee sen, mikä ei ala-asteen opettajalta aivan onnistunut: saa Kalevalan tapahtumat ja henkilöt heräämään henkiin ja lukijan kiinnostumaan koko hommasta. Mikä hämmästyttävintä, Raassinan jäljiltä Kalevala muuttuu hupaisaksi ja mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi.

Raassinan Kalevala koostuu yhdeksästä luvusta, joista jokaisessa kerrotaan jokin Kalevalan tunnetuimmista tarinoista. Ensimmäisessä luvussa tietenkin luodaan maailma ja viimeisessä Väinämöinen jättää jäähyväiset. Siinä välissä etsitään ja löydetään puolisoita, taotaan sampo ja varastetaan se takaisin, seurataan Lemminkäisen seikkailuja Pohjolassa ja vietetään häitä. Tarinat koostuvat stripeistä, jotka kuitenkin pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vasta kokonaisena tarinana.

Raassinan huumori on loistavaa! Kalevalan sankarit voivat ehkä kuvitella olevansa uljaita ja ylväitä, mutta todellisuudessa kukin on omalla tavallaan pöhkö. Suosikikseni taitaa nousta Ahti Lemminkäinen, naisista kovasti pitävä älykääpiö, joka rakastaa myös omaa peilikuvaansa.

Marko Raassina: Kullervo
Arktinen Banaani 2016, 71s.

Raassinan uusin albumi, Kullervo, jatkaa Kalevalan helppotajuistamista. Tällä kertaa stripit ovat saaneet jäädä ja Kullervon tarina kerrotaan lukujen mittaisina kokonaisuuksina. Ruutujako myötäilee tarinaa sujuvasti ja vaikka tarina onkin synkkä, huumoria ei tästäkään kirjasta puutu.

Kullervo tuntui Kalevalan jälkeen luettuna vähän hillitymmältä, mutta kynänjälki on molemmissa todella miellyttävä. Piirroksissa on rutkasti ilmeikkyyttä ja vauhtia, sopivasti särmää ja pyöreyttä. Molemmat albumit ovat todella laadukkaita ja taidolla tehtyjä. Suosittelen molempia, erityisesti kuitenkin hersyvää Kalevalaa.