torstai 7. toukokuuta 2015

Yllätyksiä haudan takaa

Charlaine Harris: Yllätyksiä haudan takaa
(Grave Surprise, 2006)
Gummerus 2015, 279s.
Suom. Sari Kumpulainen

Charlaine Harrisin kirjat ovat olleet minulle kepeää ja helppoa luettavaa, joten ajattelin tämän tuoreen Harper Connelly -kirjan olevan lempeä paluu aktiivisemman lukemisen pariin.

Yllätyksiä haudan takaa on sarjan toinen osa. Harper on saanut kutsun Memphisiin antropologian professorilta, joka palaa halusta todistaa Harperin kykyjen olevan silkkaa puppua. Ikivanhalla hautausmaalla Harper onnistuu kuitenkin todistamaan kykynsä ja löytää siinä sivussa murhatun pikkutytön, joka on haudattu yhteen vanhoista haudoista. Kuten ensimmäisessäkin osassa, myös tässä virkavalta epäilee Harperin ja tämän velipuolen, Tolliverin, sotkeutuneen asiaan. Syyttömyytensä todistaakseen sisarukset aloittavat omat tutkimuksensa.

En alunperinkään odottanut tältä kirjalta mitään kovin monimutkaista juonta tai erityistä jännitystä, mutta silti vähän petyin. Harperin kykyjen alkuperä (= salamanisku) ja lapsuusvuosien vaikeat kotiolot toistetaan häkellyttävän moneen kertaan, etenkin kirjan pituuden huomioon ottaen. Sinänsä mielenkiintoinen juoni on ilmeisesti ollut liian selkeä ja sitä on yritetty monimutkaistaa täysin epäoleellisilla "käänteillä". Harper kohtaa muun muassa selvänäkijän, joka kehottaa häntä pysymään totuudessa. Samana iltana Harper ja Tolliver löytävät tuoreen ruumiin, mutta valehtelevat seuraavana päivänä poliiseille ihan kaikesta. Voisi kuvitella, että valheella on lyhyet jäljet ja niin edelleen, mutta mitä vielä! Harper ja Tolliver eivät meinaakaan jäädä kiinni ja lopulta murhatun tytön tarina selviää lähes masentavan helposti ja nopeasti.

No, vaikka tarina olikin vähän kökkö, lukeminen oli silti helppoa ja nopeahkoa. Ehdin jo ärsyyntyä Harperin tunnemyllerryksestäkin kirjan loppupuolella, sillä kuvittelin sellaisen olevan vuorossa vasta paljon myöhemmin. Näköjään tämä sarja onkin vain neljän kirjan mittainen, joten kriisi iskikin sopivaan aikaan.

Yllätyksiä haudan takaa on ihan mukavaa viihdykettä ja rentoa luettavaa sellaiseen hetkeen, kun ei oikein jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti