sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tumman veden päällä

Peter Franzén: Tumman veden päällä
Tammen äänikirja 2013, 8h 30min.
Lukija: Peter Franzén

Peter Franzénin fiktiivinen, mutta osin omiin kokemuksiin perustuva romaani, Tumman veden päällä, on ollut lukulistallani ilmestymisestään asti. Se sattui olemaan kirjastoauton äänikirjahyllyn ainoa kiinnostava teos, joten teoksen valikoituminen lenkkiseuraksi Linnunrata-trilogian jälkeen oli nopeasti päätetty.

Kertojana tarinassa on pian koulun aloittava Pete. Hänen perheeseensä kuuluu äiti, isä ja pikkusisko Suvi. Petellä on kavereita, joiden kanssa voi tehdä niitä tavallisia juttuja: leikkiä ja joskus tapellakin. Mummu ja pappa asuvat lähellä ja heidän luotaan löytyy turvapaikka silloin, kun asiat kotona eivät suju. Joskus isä muuttuu: haisee pistävälle, haastaa riitaa ja haukkuu äitiä, lyö ja uhkailee aseella. Pete oppii olemaan niissä tilanteissa mahdollisimman huomaamaton ja pukemaan ulkovaatteet nopeasti päälle.

Tiesin, ettei Tumman veden päällä ole mikään kepeä kirja. Tarina on kuitenkin sellainen, että lähes koko ajan kurkkua kuristaa ja sydämeen sattuu. Lapsinäkökulma tekee kaikesta vielä raaemman ja karumman. Toki Peten elämään mahtuu valoisampiakin hetkiä, myös isän kanssa, mutta perussävy on painostava.

Tämän äänikirjan kuunteleminen ei sujunut aivan suunnitellusti. Kuuntelen äänikirjoja mp3-soittimesta ja kirjan siirtäminen laitteelle kauniisti ilmaistuna epäonnistui. Ensimmäisen levyn sisältö toimi moitteettomasti. Seuraavan levyn kohdalla vähän ihmettelin aikahyppyä, kun hetki sitten rintaa syönyt pikkusisko puhua pajatti minkä ehti. En antanut asian häiritä, koska onhan näitä siirtymiä nähty ennenkin. Mutta kyseinen levy loppui ilmoitukseen "jatkuu levyllä kuusi" ja niin olin sujuvasti kuunnellut kirjasta levyt yksi ja viisi… Eipä siinä auttanut muu kuin kopioida koko kirja uudelleen tietokoneelle, nimetä kaikki raidat uudestaan ja siirtää taas soittimeen. No, ainakin onnistuin kuuntelemaan loput kirjasta oikeassa järjestyksessä.

Kaikesta tästä teknisestä sähläämisestä huolimatta Tumman veden päällä ravisutti isosti. Välillä teki mieli lopettaa kuunteleminen, sillä minua pelotti niin paljon Peten, äidin ja siskon puolesta. Huomasin senkin, että piinaavimmissa kohdissa kävelyvauhtini hiipui lähes olemattomiin eikä itku todellakaan ollut kaukana.

Tumman veden päällä on todella väkevä teos, joka toimii äänikirjana erittäin hyvin. Tavallaan haluaisin nähdä kirjaan perustuvan elokuvankin, mutta ehkä "tyydyn" tähän kuuntelukokemukseen ja jatkan joskus myöhemmin jatko-osalla, Samoilla silmillä.

6 kommenttia:

  1. Kirja on kyllä tälläkin kertaa paljon, paljon parempi kuin elokuva. Et menetä mitään, vaikka et sitä katsoisikaan.
    Pidin tästä ensimmäisestä osasta enemmän kuin jatkosta.
    Eikö ollutkin ihana pappa tarinoineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, Oi kyllä, Pappa oli aivan ihana! Juuri tuollaisia luotettavia aikuisia ja järkähtämättömiä tukipilareita pitäisi kaikkien lähipiiristä löytyä.

      Minä pidän todella paljon lapsikertojista ja siinä mielessä arvelenkin, ettei jatko-osa välttämättä kosketa samalla tavalla. Mutta silti sen aion lukea jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Komppaan Marjattaa, sillä minustakin ensimmäinen osa oli vahvaa kerrontaa ja todellakin pelottava ja jännittävä. Voi mitä kauheuksia lapset joutuvat kestämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Lapset joutuivat kokemaan ihan hirveitä asioita. :( Etenkin Peten puolesta pelkäsin hirveästi, kun tajusin että hänellä on eri isä. Tuohikontin sisältökin oli järkyttävä, enkä missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi isä säilytti sellaista materiaalia kotona.

      Poista
  3. Minullakaan ei sujunut tämän kuunteleminen niin kuin Strömsössä :D Tallensin kirjan kuunnelmana Ylen sivuilta, tulin sitten tallentaneeksi osat miten sattuu eikä asian huomattuani kuunnelmaa enää ollut ladattavissa. Siirryin suosiolla painettuun kirjaan, vaikka Franzénin ääntä olisin kuunnellut kovin mielelläni kirjan loppuun asti :) Hurja, erittäin uskottava ja hyvin kerrottu tarina, plussaa vielä murteen käytöstä. Hain vasta kirjastosta jatko-osan Samoilla silmillä, se odottaa vielä lukemistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, mulle Franzénin ääni oli alkuun vähän turhankin intensiivinen, mutta äkkiä siihen tottui. Vieläkin harmittaa, että sössin kirjan lataamisen kanssa, vaikka loppujen lopuksi kirjasta paljon pidinkin.

      Poista