maanantai 16. helmikuuta 2015

Nämäkin haluaisin lukea...

Kuten monilla muilla, minullakin on hyllyt notkollaan lukemattomia kirjoja. Tämä on useimmiten vain ihanaa, mutta silloin tällöin iskee huono omatunto noiden suurin piirtein ikuisuuksia odottaneiden kirjojen edessä. Lähes kolme vuotta sitten kokosin omien kirjahyllyjen tarjonnasta sadan kirjan listan, jonka oli tarkoitus toimia inspiraationa ja tsempparina kyseisten kirjojen lukemiseen. No, eihän se kyllä toiminut kuten olin kuvitellut. Itse asiassa olen monia noista listan kirjoista laittanut lukemattomana kiertoon, kun kiinnostus on ajan saatossa lakannut. Listan kirjoista olen lukenut noin kymmenen. Ehkä.

Ajattelin nyt joka tapauksessa esitellä muutamia kirjoja, jotka ovat toistaiseksi joutuneet aina antamaan lukujonopaikkansa jollekin kiireellisemmälle tapaukselle. (Tiedättehän ne: kirjaston kirjat, joiden eräpäivä lähestyy; ajankohtaiset kirjat, joista haluaisi pystyä vaihtamaan edes alkeellisia ajatuksia, arvostelukappaleet, joita ei kehtaa olla lukematta niin pian kuin mahdollista jne.) Yritän olla ottamatta mitään lukupaineita näistä, mutta jospa vaikka joku muu innostuisi samoista kirjoista. Tai niistä vastaavan kohtalon kokeneista oman hyllyn kirjoista.


Tämän kuvan lukemattomia kirjoja yhdistää se, että olen kaikista kiinnostunut muiden blogien kautta.

David Ebershoff: 19th Wife
Olin juuri löytänyt kirjablogit ja luin aivan innoissani Minnan blogia. 19th Wife kuulosti kaikin puolin niin mielenkiintoiselta, että tilasin sen saman tien itselleni. Aikomus oli lukeakin se saman tien, mutta tuossa se on hyllyssä kykkinyt jo lähes neljä (!) vuotta…

Paul Murray: Skippy Dies
Kirjavan kammarin Karoliina onnistui herättämään mielenkiintoni tätä kirjaa kohtaan. Ostin kirjan ja… en ole vieläkään lukenut.

Lois Lowry: The Giver Quartet
Tämä kirja ei ole ollut hyllyssäni vielä pitkään, mutta paksuutensa vuoksi pelkään sen joutuvan odottelemaan vuoroaan vielä pitkään. Kiinnostuin siitä Liinan ja Linnean bloggausten perusteella, eniten ehkä siksi että luin Lois Lowryn (tyystin toisenlaisia) kirjoja varhaisteininä paljonkin.

Jonathan Franzen: Vapaus
Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
Näistä kummastakaan kirjasta ei ole jäänyt mieleen mitään yksittäistä blogipostausta, vaan sellainen laajempi yleinen ihastuneisuus. (Pieniä soraääniäkin olen sittemmin kuullut, mutta molemmilta kirjoilta odotan suuria - sitten kun joskus ne luen.)

Rohinton Mistry: A Fine Balance
Uusin tulokas on nököttänyt hyllyssä vasta pari viikkoa, mutta tiedän etten ehdi tarttua siihen vielä hetkeen. Satu mainitsi tämän yhdeksi kaikkien aikojen Top3 kirjoistaan ja koska vertailukohteena olivat Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, vaikutuin heti. (Olipa muuten vaikea ostettava tämä kirja! Koska kyseessä ei ole tuoreista tuorein teos, piti ihan oikeasti nähdä vaivaa ennen kuin sain kirjan kotiin asti.)

Lola Shoneyin: The Secret Lives of Baba Segi's Wives
Useamman vuoden takaa on myös tämä kirjahankinta. Olen oppinut Norkun kirjamaun sen verran hyvin, että uskon Baba Segin vaimojen tarinoiden olevan minulle mieluista luettavaa. Nyt en kyllä keksi yhtään syytä, miksi olen tämän kirjan lukemista lykännyt näin kauan. Tässä ei ole sivujakaan kuin vähän reilut 200.

Elizabeth Crane: You Must Be This Happy to Enter
Novellikokoelma, jonka Liina sai kuulostamaan hauskalta ja monipuoliselta. Tätä oli käsittämättömän vaikea löytää mistään ostettavaksi ja kun sen viimein sain, aloin jopa lukea. Itse asiassa olen lukenut tätä yli puolen välin, mutta jostain syystä nostanut takaisin hyllyyn ja unohtanut sinne. Hupsista. Jos pitäisi näistä kirjoista veikata seuraava luettu, tämä voisi olla vahvoilla… (Positiivista: olen etsinyt tämän välistä löytynyttä kirjanmerkkiä vaikka kuinka kauan! Pelkäsin kadottaneeni sen iäksi.)




Näistä kahdesta kirjasta tunnen erityisen paljon huonoa omaatuntoa. En ole niitä lukenut ja ne ovat minun hyllyssäni, mutta eivät minun kirjojani. Toinen on ollut lainassa pikkusiskolta syyskuusta asti, toinen isosiskolta huhtikuusta 2013. Etenkin tämä jälkimmäinen huutelee minulle usein (aivan aiheellisia) syytöksiä, sisko ei onneksi. Ainakaan vielä.

Eliza Granville: Gretel and the Dark
Hassua kyllä, en tiedä tästä kirjasta mitään muuta kuin nimen. Kirja kulkeutui minulle isän ja äitin mukana, ilman mitään siskon saatesanoja. En edes tiedä, tykkäsikö sisko itse tästä. Oletan niin, sillä ei kai se mulle huonoa kirjaa olisi lainannut?

Tim Winton: Cloudstreet
Tämä on käsittääkseni australialaisen kirjallisuuden klassikko. Tai jos ei aivan klassikko, niin yksi tunnetuimmista kuitenkin. Tiina on kehunut sekä kirjaa, että sen pohjalta tehtyä tv-sarjaa. Koska luotan siskon arvostelukykyyn, uskon tämän kirjan olevan todella hyvä, mutta jotenkin en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi lukea sitä. kään.



Roddy Doyle: The Barrytown Trilogy
Luin ahkerasti Doylea 90-luvulla ja tykkäsin kovasti. Katsoin myös monet, monet kerrat The Commitments -elokuvan, joka oli silloin kaikin puolin täydellinen. (Katsoin ko. elokuvan uudestaan pari vuotta sitten, enkä enää tavoittanut muinaista ihastuksen tunnetta.) En ollut edes tajunnut, että The Commitmentsista on kirja, mutta heti asian selvittyä halusin koko trilogian lukea. Osittain olen lykännyt lukemista juuri elokuvan aiheuttaman pettymyksen takia: mitä jos en kirjatkin olisivat iskeneet paremmin silloin yli 15 vuotta sitten?

Fannie Flagg: I Still Dream About You
Rakastan, rakastan, rakastan Fannie Flaggin Fried Green Tomatoesia niin kirjana kuin elokuvanakin. Ostin tämän I Still Dream About Youn Kirjan ja ruusun päivänä silloin kun kylkiäisenä sai Tuomas Kyrön Miniän



Noita aiemmissa kuvissa esiteltyjä kirjoja hyllyyn palautellessani hoksasin totta kai paljon lisää ehdottomasti mahdollisimman pian luettavia kirjoja. Mainitsen nyt kuitenkin vain nämä kaksi, koska muuten kävisin pikkuhiljaa läpi kaikki kirjani…

Joe Hill: NOS-4R2
Joe Hill on lähes tulkoon isänsä veroinen kirjailija. Jostain kumman syystä hänen kirjojaan ei ole suomennettu kuin muutama, joten tilasin tämän jo ennakkoon heti kun se oli mahdollista. Mies on NOS-4R2:n  jo lukenut ja hyväksi todennut, mutta minä olen jäänyt tyhmästi odottelemaan aikaa, jolloin uskaltaisin lukea pelottavuuksia. Tunnen itseäni sen verran hyvin, että tiedän pelkääväni aina ja ikuisesti, joten mitään pelkäämätöntä kautta on aivan turha odotella.

Sara Benincasa: Agorafabulous!
Tämän olen hankkinut Goodreadsin suositusten perusteella. GR oli sitä mieltä, että koska pidin Confessions of a Prairie Bitchistä ja Let's Pretend This Never Happenedistä, saattaisin pitää tästäkin. Ainakin kansikuvasta tykkään kovasti.


Muun muassa tällaisia kirjoja siis on lukuhaaveissa ja jaksan edelleen uskoa, että vielä jonakin päivänä jokainen tulee oikeasti luettuakin. Löytyykö teidän hyllyistänne vastaavan kohtalon kokeneita kirjoja?

14 kommenttia:

  1. Linnuntietä olen lukenut viime vuonna kirjastolainana - on hyvä! Ja Vapaus on ollut noin vuoden omassa hyllyssä lukemattomana. Se omien lukeminen kun on niin vaikeaa. :) Nuo muut eivät äkkiä sano mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, Toivottavasti jossain vaiheessa oikeasti luen nämä ja pääsen esittelemään nekin kirjat, jotka eivät tässä vaiheessa sano sulle mitään ;)

      Poista
  2. Minulla on paljon hyllyssä kirjoja, jotka on ollut tarkoitus lukea heti, mutta kas kummaa, eipä ole tullut luettua... se on varmaan liian helppoa, kun ne löytyy omasta hyllystä.

    Vitsit olen kateellinen Linnuntiestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Mää kans luulen, että omien kirjojen kirous on se helppous: ne voi lukea milloin vain ja sitten kaikki muut tahtoo kiilata edelle.

      Linnuntie mua vähän turhauttaa, koska se oli vaikea löytää ja siltikään en ole edes yrittänyt sitä vielä lukea.

      Poista
  3. Linnuntietä on minun murheenkryyni. Olen lukenut siitä hienoja postauksia. En vain saa etenemään. Olen miettinyt, mistä tarttua siihen, tuntuu että voisin yrittää lopusta alkuun ihan yhtä hyvin kuin alusta loppuun. Kun tuo olisi edes jotain vaikeaa, hienoa tms. Olen varmasti lukenut tuota vaikeampia. Haluaisin pitää, ymmärtää, nauttia juuri tuosta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, Tuokin riski on tietysti aina olemassa! Mutta koitan pitää yllä positiivista asennetta ja luottaa siihen, että Linnuntie olis ns. mun kirjani.

      Poista
  4. Köh, tutulta kuulostaa. Terveisin, juuri tänään palasin kotiin kirjastosta ison kirjapinkan kanssa.. (tarkoituksena on tutustua Helsinki Lit -tapahtuman kirjailijoihin ennen tapahtumaa). Minuakin nolottaa aika ajoin, miten oman hyllyn kirjat jäävät paitsioon. Viime syksynä kävin tarkoituksella vähemmän kirjastossa ja keskityin oman hyllyn kirjoihin (sieltä löytyisi myös tuo Vapaus, jonka ostin kerran kirjaston poistomyynnistä), mutta nyt olen taas intoutunut lainaamaan kaikenlaista.. Noh toisaalta lainattujen kirjojenkin suhteen voi käydä niin, että "oikeaa" lukuhetkeä ei tule ja nappaankin omasta hyllystä jotain. :-) Linnuntie kiinnostaa, mutta tiedän, että luen sen sitten joskus, en vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Mulla on myös kirjaston kanssa hyvin aktiivinen suhde. Kirjastoauto käy nykyisin ihan meidän vieressä viikoittain, joten sinne on vähän liiankin helppo varata kirjoja ja sitten raahata kädet venyen painavia kirjakasseja kotiin… :D

      Poista
  5. Voi kyllä löytyy... Itse asiassa nostin tänään pitkään hyllyssä odottaneen Joe Hillin Sydämenmuotoisen rasian pöydälle, otan sen hiihtolomalukemisekseni :) Hamstraan aina kirjoja "sadepäivän varalle", mutta sitten sadepäivänä tulee usein tartuttua juuri noihin mainitsemiisi arvostelukappaleisiin, tai eräpäivää lähestyviin kirjastolainoihin. Onhan se silti ihanaa kun omasta kirjahyllystä löytyy kirjoja vähän joka lähtöön ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, Kyllä omien hyllyjen lukemattomien kirjojen olemassaolo on pääsääntöisesti positiivinen asia, ilman muuta. Mutta miten ne joutuukin aina joustamaan noiden muiden tieltä?

      Poista
  6. Hah, omassa hyllyssä olisi kyllä runsaasti aineksia vastaavaan postaukseen... :D Olen kyllä lukenut enimmäkseen oman hyllyn kirjoja nyt jo pitemmän aikaa, niitä vaan on niin paljon etten millään ole voinut kaikkeen ehtiä, ja jotkut (monet!) tosiaan ovat odottaneet vuoroaan jo useamman vuoden.

    Mun TBR100-lista on varmaankin samoihin aikoihin tehty. Tällä hetkellä näkyy olevan luettuna 39/100 ja muutaman oon myös päätynyt pistämään lukematta kiertoon. Ei nyt ihan toivotonta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Sullahan on edennyt loistavasti tuo sadan kirjan lista! Toki minäkin olen lukenut omia kirjoja tasaista vauhtia, mutta en vain noita listalle laitettuja :D

      Poista
  7. Oi, mikä kokoelma ihania kirjoja! :)

    Ja niin tuttua tuo: innostuu jostakin kirjasta valtavasti, kun näkee siitä hyviä arvioita ja sitten huomaakin sen jääneen hyllyyn... Pitäisi ottaakin itseään niskasta kiinni ja ryhtyä käymään hyllyjä järjestelmällisestii läpi. Ties minkälaisia helmiä löytäisi...

    VastaaPoista
  8. Olin jo ihan unohtanu, että olin lainannu sulle ton Gretel and the dark -kirjan. Hyvin hämärä muistikuva, että oli se ihan kiva.
    t: Anna

    VastaaPoista