torstai 27. marraskuuta 2014

Elettiin kotirintamalla… ja Ihminen sodassa -haasteen yhteenveto


Anni Polva: Elettiin kotirintamalla…
Lehtiä päiväkirjastani
Karisto 1981 (4. painos), 211s.


Anni Polvan omista sota-ajan kokemuksista kertova Elettiin kotirintamalla… on odottanut lukuvuoroaan hyllyssä jo vaikka kuinka pitkään. Nyt kun Ihminen sodassa -haaste on päättymässä ja halusin varmistaa sotilasarvoni, päätin viimein lukea tämän.

Anni Polva on selvästi ollut yhtä sisukas ja päättäväinen kuin monet hänen kirjojensa pippurisista päähenkilöistä. Aviomies joutuu rintamalle ja Annin on pakko käyttää kaikki kekseliäisyytensä tullakseen toimeen pienen vauvan kanssa asunnossa, jonka keittiön lämpötila tippuu talvella viiteen asteeseen. Keittiötä ei käytetäkään kuin hät'hätää ruoanlaittoon ja pyykin (varsin hitaaseen) kuivattamiseen. Kamarissa on sentään lämmintä, vaikka perheen kasvaessa tilaa ei ole yhtään liikaa. Sukulaisten vierailut ovat tervetulleita, vaikka nukkumapaikoista onkin pulaa:

"Kun veljeni myöhemmin asui vuoden luonamme, hän joutui nukkumaan pukkisängyssä eteisessä, koska muualla ei ollut tilaa. Kylmässä keittiössä ei voinut kukaan nukkua. Päänsä hänen oli pidettävä veeseessä, kahden palomuurin välissä, koska se oli asunnon lämpimin koppi. Äitini käydessä vieraisilla, hän joutui nukkumaan kamarin pöydän alla, koska ei suostunut ottamaan minun petiäni."
Tekemistä riittää arjen askareiden hoitamisessa ja ruoan hankkimisessa. Ruokajonoihin on pakko mennä useita tunteja etuajassa ja silloinkaan ei ole takeita siitä, että ruokaa saisi. Vauvaa ei paukkupakkasiin oikein voinut ottaa mukaan, mutta joskus Anni vaistosi lapsen hädän ja kiiruhti kotiin lapsen luokse. Vaikka arki on rankkaa ja ruoasta suuri pula, ei Anni halua kertoa koko totuutta elämän kurjuudesta miehelleen: hänellä on varmasti huolia ja haasteita enemmän kuin omaksi tarpeekseen siellä jossakin.

Kirjailijaksi Anni päätyi vähän kuin vahingossa. Toinen lapsi syntyisi pian ja mies oli edelleen rintamalla, joten jotakin kotoa käsin tehtävää työtä olisi keksittävä. Hän harkitsi ryhtyvänsä ompelijaksi, mutta päätti kokeilla ensin kirjan kirjoittamista. Suuresta kustantamosta käsikirjoitus tuli takaisin, mutta sen verran rohkaisevan palautteen kera, että Anni lähetti saman käsin kirjoitetun konseptinipun toiseen kustantamoon ja saikin sopimuksen. Silloinkaan kirjoilla ei päässyt rikastumaan, mutta ei Anni toki pelkästään kirjailija ollutkaan. Hän pääsi opiskelemaan reportterikursseille ja tekikin Turun paikallisohjelmaan runsaasti juttuja erilaisista ihmiskohtaloista. Toisen lapsensa kuoleman jälkeen Anni oli pitkään surusta sairas. Hiukan toivuttuaan hän alkoi purkaa suruaan työnteolla ja opiskelulla. Hän suoritti ahkerasti erilaisia kursseja patjan-, tallukan- ja täkintekokursseista erilaisiin ruokakursseihin. Kun Suomessa alettiin tehdä erilaisia galluppeja, Anni kouluttautui haastattelijaksi ja kiertelikin haastattelijana yksitoista vuotta. 

Elettiin kotirintamalla on toki rankka kirja. Anni Polvan kertojaääni on kuitenkin sisukkuudessaan periksiantamaton ja monia hauskojakin asioita hän sotavuosilta kertoo. Tunnistin hänen kokemuksistaan monta pientä tapahtumaa tai henkilöä, joihin olen törmännyt Polvan kirjoissa, vaikka en ole niistä lukenutkaan kuin murto-osan. 

Ensi vuonna vietetään juhlavuotta, sillä Anni Polvan syntymästä tulee tammikuussa kuluneeksi 100 vuotta. 




Ihminen sodassa on ollut kaikin puolin oivallinen haaste. Sota on aiheena sellainen, että jos ylipäätään lukee, tulee väkisinkin luettua ainakin muutama sellainen kirja, joissa sotaa jollakin tavalla käsitellään. Tätä haastetta varten luin pääosin sellaisia kirjoja, jotka olisin lukenut muutenkin ennemmin tai myöhemmin. Esa Anttalan kirjaa en tosin välttämättä olisi lukenut ilman ylimääräistä motivaattoria.

Tässäpä siis koottuna eversti Maijan sotakirjasaallis kuluneelta vuodelta:

  1. Art Spiegelman: Maus I. Selviytyjän tarina
  2. Art Spiegelman: Maus II. Ja täällä vaikeudet alkoivat 
  3. Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
  4. Anni Kytömäki: Kultarinta
  5. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
  6. Jean Giono: Mies joka istutti puita
  7. M. L. Stedman: Valo valtameren yllä
  8. Esa Anttala: Päämajan kaukopartio
  9. Alice Hoffman: Aavikon kyyhkyset
  10. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
  11. Sirpa Kähkönen: Graniittimies
  12. Kate Atkinson: Elämä elämältä
  13. Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika
  14. Anni Polva: Elettiin kotirintamalla
(Bonuksena ei aivan kannesta kanteen luettu tietokirja: Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918)

Kiitos Suketukselle mainiosta, ihanan stressittömästä lukuhaasteesta! :)

9 kommenttia:

  1. Neljäntienristeys tuli näistä minullakin luettua haasteen aikana. Sen olisin lukenut muutenkin mutta esim. Kätilöön sain haasteesta hyvää lukupotkua. Graniittimies ja Teemestrin kirja kiinnostavat kovasti. Toivottavasti ehtisin niiden pariin pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Blogissani on sinulle haaste.

      Poista
    2. Pihi nainen, Suosittelen lämpimästi sekä Graniittimiestä että Teemestarin kirjaa. :) Minä olisin tosiaan lukenut nämä kaikki muutenkin (poislukien Anttalan kirjan), mutta nyt tuli helpommin aloitettua sota-aiheisia, kun oli tällainen ylimääräinen yllyke. :D

      Poista
  2. Hieno lista, Maija! Kokoilen juuri omaani. Kiitos tuosta Anni Polva -arviosta. Haluaisin sen heti käsiini. Se kuulosti tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Minä haluaisin lukea Anni Polvan lapsuusmuistelmat, mutta en onnistunut vielä selvittämään, minkä niminen se kirja on. Hänen tyylinsä on herttainen ja helppolukuinen. :)

      Poista
  3. Mainio saavutus, eversti! Listaltasi olen lukenut osan, hyviä kirjoja. Etenkin Spiegelmanin Maus on todella vaikuttava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, mulle tuli niin huono omatunto tuosta, että olen listannut Mausit kahdeksi kirjaksi vaikka luin ne yksistä kansista, että yritän saada luettua ja blogattua vielä yhden sotakirjan sunnuntaihin mennessä :D

      Poista
  4. Saitpa luetuksi monta kirjaa tähän haasteeseen. Täytyy tunnustaa, että en ole lukenut noista ainuttakaan, vaikka joukossa on viime aikojen kehutuimpia kotimaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, Sota-aiheisten kirjojen tarjonta on niin laaja, että ei ole ihmekään jos tulee luettua ihan eri kirjoja :) Suosittelen kyllä melkeinpä näitä kaikkia. Lapset sodassa 1918 oli minulle niin rankka, etten tosiaan vieläkään ole pystynyt lukemaan sitä loppuun asti, vaan etenen äärimmäisen hitaasti.

      Poista