keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vanhan kirjan arvostuspäivä, Timo Teräsahjo: Keksijän poika



Timo Teräsahjo: Keksijän poika
Gummerus 2000, 124s.

Kirjablogeja on karkeasti yleistäen moitittu silloin tällöine keskittymisestä uutuuskirjoihin. Toki uutuuksia luetaan, mutta myös runsaasti vanhempaa kirjallisuutta. Nämä vanhemmat kirjat voivat vain helposti jäädä huomaamatta myös blogien lukijoilta. Kirjasfäärin Taika pisti pystyyn Vanhan kirjan arvostuspäivän ja sen kunniaksi tänään useassa blogissa pääsee tutustumaan sellaisiin kirjoihin, joita tuskin löydät edes kirja-alesta.

Minun oli tarkoitus blogata eräästä varhaisnuoruuden suosikista, mutta koska kirja ei olllut enää kovin kehuttava, nostan esiin tämän Timo Teräsahjon esikois novellikokoelaman. Keksijän poika kipusi lukulistalle Terhi Ekebomin Teräsahjon novelleihin pohjautuvan Uusissa maisemissa -sarjakuva-albumin tehtyä minuun vaikutuksen. Kirjan ilmestymisestä ei ole hirveän pitkää aikaa, mutta kirjan elinaika voidaan laskea melkeinpä koiran vuosina, niin nopeasti nekin vanhenevat.

Keksijän poika sisältää 21 novellia, joista osa on vain parin sivun mittaisia, muutama taas reilusti pitempiä. Jo ensimmäinen novelli, Harharetkellä, teki minuun vaikutuksen. Teräsahjo kirjoittaa tiiviisti: ei lavertele tai unohdu kuvailemaan asioita tai ympäristöä pitkäksi aikaa. Vähillä sanoilla hän luo painostavan tunnelman, kuvaa surkeita ihmiskohtaloita, hiipivää pelkoa ja ahdistusta. Novellin loppukin voisi toisen kirjailijan kynästä olla viimeistä piirtoa myöten sanoiksi puettu. Teräsahjo taas kertoo rajutkin käänteet kuin ohimennen, niin että lukijan on palattava taaksepäin ja tarkistettava, tapahtuiko nyt oikeasti niin kuin ensilukemalta kuvitteli. Kyllä tapahtui.

Novelleja yhdistää tietynlainen ankeus. Yhdenkään novellin päähenkilö ei ole keskiluokkainen, hyvän tuulinen ihminen, vaan jokaisella tuntuu olevan elämässään jotain pielessä. Jos minun pitäisi verrata Teräsahjoa johonkin toiseen kirjailijaan, nimeäisin hänet miespuoliseksi Hanna Hauruksi, joskin Teräsahjon tyyli on mielestäni suoraviivaisempi.

Keksijän poika oli vakuuttava kokoelma ja olen iloinen, että mieheltä on julkaistu kolme muutakin kirjaa. Erityisen iloinen olen siitä, että nuo kirjat löytyvät kirjastosta, sillä kirjakauppojen valikoimista ei miehen tuotantoa (ainakaan nopealla haulla) löydy. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti