lauantai 28. joulukuuta 2013

Me tarvitaan uudet nimet

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
(We Need New Names, 2013)
Gummerus 2013, 288s.
Suom. Sari Karhulahti

"Tänään me hankkiudutaan kertaheitolla eroon Chipon mahasta. Ensinnäkin se vaikeuttaa meidän leikkejä ja toiseksi Chipo kuolla kupsahtaa jos me annetaan sen synnyttää vauvansa. Me kuultiin eilen naisten puhuvan Nosizista, siitä lyhyestä vaaleaihoisesta tytöstä, joka nappasi MaDumanen miehen kun MaDumane meni Namibiaan piikomaan. Nosizi on nyt kuollut, synnytykseen. Siihen näet kuolee."

Kulta ja hänen ystävänsä Sbho, Chipo, Stina, Kovanaama ja Luojatietää ovat 10-12 vuotiaita lapsia Zimbabwesta. He elävät peltihökkelikylässä, jota kutsutaan Paratiisiksi ja tekevät guavan ryöstöretkiä läheiselle Budapestin asuinalueelle. Toisinaan avustustyöntekijät ajavat hökkelikylään jakamaan ruoka- ja vaateapua. Silloin lapset osaavat käyttäytyä tietyllä tavalla: täytyy laulaa ja tanssia, hymyillä ja olla innostunut, mutta liioitella ei saa. Kameralle hymyillään ja hihkutaan cheeeeeeeese, vaikka oikeasti ei naurattaisikaan.

Kaikki haaveilevat kotimaassa tapahtuvasta muutoksesta, mutta myös Amerikka houkuttelee, sillä siellä jokaisella on yllin kyllin kaikkea. Kuten moni muu, Kultakin jättää kotimaansa aloittaakseen uuden, vaivattoman elämän toisaalla.

NoViolet Bulawayo on kirjoittanut hengästyttävän hienon kirjan siitä, miten vaikeaa on sopeutua uuteen rooliin kotimaassaan tai uuteen kotimaahan. Hän kuvaa kipeän elävästi myös sitä jakautuneisuuden tunnetta, kun uusi kotimaa ei tunnu omalta, mutta synnyinmaakin on muuttunut vieraaksi. Kerronnan puhekielisyys ja säästellen käytetyt välimerkit tekevät tarinasta ihollekäyvän. Henkilöt tuntuvat ihan oikeilta ja nimet, kuten Profeetta Ilmestykset Bitchington Mborro, Ruumiiden Äiti ja ÄitiRakkaus, synnyttävät vahvoja, muistiin hyvin jääviä mielikuvia nimien kantajista.

Me tarvitaan uudet nimet on Bulawayon esikoisteos ja se ilmestyy tammikuussa 2014. Voisin listata tähän pitkästi ylisanoja, mutta tyydyn tylsästi toteamaan, että tämä kirja teidän on luettava.

4 kommenttia:

  1. Minullakin on tämä jo lukuvuoroaan tuossa pinossa odottelemassa, odotan innolla! :)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä aikamoinen kirja. Vasta lukemisen jälkeen kirja alkoi vaikuttaa, ja jää vieläkin kummittelemaan mieleen.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kiinnostavalta, ehkäpä kirjastosettisi pääsee käyttöön jos raaskit lainata? :)

    VastaaPoista
  4. Sanna, Toivon kovasti, että pidät tästä. :)

    Mari a, Minun piti lukiessa pitää taukoja, kun välillä hirvitti lasten puolesta. Etenkin tuo kappale, mistä alun lainauskin on, tutisutti kovasti. Silti kirjaa oli yllättävän kevyt lukea.

    Tiina, no tiedätkö, mä meinasin ottaa tämän mukaan ja tuoda sulle lainaan, mutta jätinkin kotiin! voi höh. Mutta asennan lainauskortin valmiiksi, niin saat lainaan niin pian kuin mahdollista :)

    VastaaPoista