tiistai 3. joulukuuta 2013

Lyödään rahoiksi

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
(Making money, 2007)
Karisto 2013, 373s.
Suom. Mika Kivimäki

Kerran kirjastoautossa, 90-luvun alkupuolella, silmiini osui hassun näköinen kirja, jonka oli kirjoittanut joku Terry Pratchett. Kirjan nimi oli Noitasiskokset ja tykkäsin ihan hirveästi kirjan tyylistä, huumorista ja omalaatuisuudesta. Nykyisin Pratchett on tuttu nimi, vaikka en ole häneltä kovin montaa kirjaa lukenutkaan. Haluaisin kyllä lukea kaikki hänen teoksensa ja siksipä päätin palata Pratchettin pariin Lyödään rahoiksi -kirjan myötä.

Aloitin kirjan avoimin ja luottavaisin mielin. Mutta voihan jämähdys, takeltelin ensimmäisten noin 50 sivun parissa neljä päivää. Sinnikkäästi jatkoin lukemista, vaikka koko ajan takaraivossa jyskyttikin tietoisuus siitä, ettei väkisinlukeminen ole hyvä juttu kirjalle eikä minullekaan. Minulla oli suuren suuria vaikeuksia päästä sisälle kirjan maailmaan ja tapahtumiin.  Asiaa ei helpottanut yhtään se, että ko. kirja on suoraa jatkoa Posti kulkee -kirjalle, jota en siis ole lukenut.

Tahmee von Lipwig on pistänyt Ankh-Morporkin kaupungin postin asiat kuntoon ja homma toimii kuin rasvattu. Elo on vähän turhankin tasaista, sillä Tahmee kaipaa elämäänsä jännitystä ja vaaroja. Sellaista onkin luvassa, kun hän erinäisten tapahtumien seurauksena on äkkiä vastuussa koirasta, joka omistaa pankin. Pankki on kriisissä, mutta Tahmee yrittää ratkaista ongelmat. Tarinaan mahtuu myös muinaisia golemeita, morsian ja tietysti yllin kyllin juonittelua.

Vaikka Lyödään rahoiksi on hauska ja hilpeä kirja, minä olin sille väärä lukija. Varmasti osasyy lukemisen kankeuteen oli nimenomaan se, että en ole lukenut aiempaa osaa ja siksi henkilöihin tutustuminen oli hidasta ja hankalaa. Suomennos on sujuva ja taidokas, mutta miksi henkilöiden nimet on pitänyt kääntää? Onko se kenties ollut tapana Pratchettin kirjoissa alusta asti? Minusta Tahmee kuulostaa ällöltä ja Anna Pusu Sydänkäpynen rasittavalta kuin mikä. Adora Belle Dearheart välittää ihan erilaisen mielikuvan.

Minua harmittaa, että en onnistunut pitämään tästä kirjasta enempää. Ehkä vielä jonakin päivänä saan aikaiseksi aloittaa Pratchettin tuotannon lukemisen ilmestymisjärjestyksessä. Edelleen haluan hänen kirjojaan lukea, mutta jatkossa konsultoin siskoja sen suhteen, mitkä sopivat itsenäisinä kirjoina luettaviksi.

5 kommenttia:

  1. Pratchett on niitä kirjailijoita, joista kyllä pidän, mutta jostakin syystä en tule koskaan lukeneeksi. Siitä on aikaa jo yli kymmenen vuotta, kun viimeksi luin Pratchettia, pitäisiköhän seuraavalla kirjastoreissulla napata joku mukaan, vaikka Noitasiskokset.

    VastaaPoista
  2. Sääli, ettei toiminut. Mä kyllä vähän epäilen, että vika on osittain suomennoksessa, anteeksi suomentaja, teit varmasti parasta mahdollista työtä - en vain ymmärrä, miten Pratchett voisi kääntyä. Englanniksi nämä Moist von Lipwig -osat ovat minusta toimineet sarjan parhaimmistona.

    Nuo nimisuomennokset ovat kyllä aika karuja.

    VastaaPoista
  3. Nimikäännöksiä on vissiin harrastettu jonkin verran koko ajan, onhan Noitasiskoksissakin Muori Säävirkku. Eri asia sitten milloin toimivat ja milloin eivät...

    En ole tätä kirjaa lukenut, sen edellisen Going Postalin kylläkin ja se oli hauska. Yleensä ottaen sarjan vanhemmat kirjat ovat itsenäisempiä ja uudemmissa nojataan usein paljon vanhaan, poikkeuksina sitten jotkut uuden henkilön sarjat kuten tuo Going Postal tai Vapaat pikkumiehet (tuota Tiffany Särkynen -sarjaa muuten olen lukenut suomeksi vaikka muuten mieluummin englanniksi, kirjassa olevien piktien murre on sen verran raskasta...)

    VastaaPoista
  4. Marile, Noitasiskokset on oiva aloituskirja ihan siitäkin syystä, että se on (ymmärtääkseni, en jaksa nyt tarkistaa) Kiekkomaailma-sarjan eka kirja.

    Liina, Suomennos on tosiaan oikein mainio, ei siinä mitään. Mutta uskon, että käännöksessä väkisinkin menetetään iso osa sanaleikeistä ja murteistakin tulee väkisin ehkä vääränlaisia. Nimistä en oppinut tykkäämään...

    hdcanis, Lueskelin netistä tämän kirjan muita arvioita ja ilmeisesti tässä on kierrätetty paljon Going Postalin ideoita. Ihan veikeä tarina, mutta vähän turhan moni asia tökki. Uskon, että jokin murre voi englanniksi olla turhan raskasta, sillä tässäkin huomasi miten reilusti Pratchett niitä käyttää. (Tosin osa murteistakin olisi varmasti ollut hauskempia alkukielellä...)

    VastaaPoista
  5. Minäkin ajattelin jossain vaiheessa perehtyä paremmin Pratchettin kirjoihin seuraavasta linkistä löytyvän kaavion avulla:

    http://www.lspace.org/books/reading-order-guides/the-discworld-reading-order-guide-20.jpg

    Nuo nimien suomennokset kyllä särähtävät monesti korvaan :(

    VastaaPoista