sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Modern Romance

Aziz Ansari: Modern Romance
Penguin Audio, 2015
6 h 14 min.
Lukija: Aziz Ansari

Modern Romancen varasin joskus alkuvuodesta ja hyvä että varasin, sillä äänikirja on kovasti lainassa koko ajan. Minulle Aziz Ansari on tullut tutuksi Parks and Recreation -sarjan Tom Haverfordina. Ensisijaisesti valitsinkin tämän kirjan kuunneltavakseni puhtaasti tekijän perusteella: kirjan sisällöllä ei oikeastaan ollut mitään väliä.

Modern Romance on yllättävän asiapitoinen teos. Tässä perehdytään varsin kattavasti seurustelukumppanin etsintätapoihin ennen ja nyt. Yhdessä sosiologi Eric Klinenbergin kanssa Ansari on tehnyt laajan tutkimuksen, jossa on kartoitettu muun muassa sitä, mistä sitä potentiaalista kumppania etsitään. Siinä missä muutamia vuosikymmeniä sitten elämänkumppani on useimmiten löytynyt kirjaimellisesti melkein naapurista, nykyisin "tarjolla" on lähes koko maapallon väestö. Totta kai Ansarilla on humoristinen ote aiheeseen, mutta ei tätä mitenkään vitsinä ole tehty.

Vaikka aihe ei ole itselleni mitenkään ajankohtainen, se on eittämättä kiinnostava. Treffailukulttuuri on muuttunut hurjasti etenkin internetin myötä ja nykyisin erilaiset deittisivustot ja -sovellukset ovat merkittävä osa pariutumista. Modern Romancen ansiosta minäkin tiedän esimerkiksi Tinderin toimintaperiaatteen.

Äänikirja oli todella toimiva formaatti, vaikka muistiinpanoja siihen onkin mahdotonta tehdä. Ansari lukee totta kai hauskasti eläytyen, mikä pitää huolen siitä ettei pitkähkökään tilastokatsaus puuduta kuulijaa.

perjantai 23. syyskuuta 2016

The Paperboy

Pete Dexter: The Paperboy (1995)
Blackstone Audio, 2012, 10h 48 min
Lukija: Sean Runnette

The Paperboy kärsi aluksi siitä, että se on niin tyystin erilainen kuin edellinen kuuntelemani äänikirja, Beauty Queens. Kesti hyvän tovin, ennen kuin totuin Sean Runnetten rauhalliseen ja melko tasapaksuun ääneen, joka kylläkin sopii The Paperboyn tarinaan erittäin hyvin.

Kaksi nuorta toimittajaa, Ward Jansen ja Yardley Acheman, päättää selvittää onko paikallisen sheriffin murhasta kuolemaan tuomittu Hillary Van Wetter saanut sittenkään oikeudenmukaista tuomiota. Tapauksen tutkinnassa näyttää olevan paljon kyseenalaistettavaa ja yhteistyössä Van Wetterin kihlatun, nuoren Charlotte Bessin kanssa he ryhtyvät toimeen.

Tarinan kertojana on Jack, Wardin pari vuotta nuorempi pikkuveli. Jack toimii lähinnä kuskina ja yleisapulaisena, joka pääsee - tai joutuu - seuraamaan tapahtumia ja tutkimuksia hyvin läheltä, mutta kuitenkin pienen etäisyyden suojista. Tarina on mieleenpainuva yhdistelmä vähäeleisyyttä ja koko ajan tiivistyvää ahdistusta. Kaikki on niin ankeaa ja traagista ja jotenkin lohdutonta, että surin jo etukäteen etenkin Wardin ja Jackin kohtaloita, että mitenkähän huonosti asiat vielä ehtiikään mennä.

Ajallisesti tarina sijoittuu noin 60-luvulle, ehkä sinne alkupuoliskolle. Wardin homoseksuaalisuutta ei suoranaisesti käsitellä, siihen vain hienoisesti vihjaillaan. Suurin syy tähän taitaa olla se, ettei nuori Jack tunnu tajuavan koko asiaa.

The Paperboy on tunnetasolla raskas ja rankka tarina, joka on toteutettu hienovaraisesti ja taidolla.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Fintiaanien mailla

Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä:
Fintiaanien mailla
WSOY 2016, 317s.

Fintiaanien mailla on ensimmäinen tietokirja suomalaisten siirtolaisten ja ojibwa-intiaanien yhteisistä jälkeläisistä. Kirja on paitsi todella mielenkiintoinen ja taidolla tehty, myös ulkoisesti näyttävä. Teksti on asiapitoista, mutta helppotajuista ja Meeri Koutaniemen valokuvat aivan mielettömän hienoja. En tahdo päästä yli edes tästä kansikuvasta, jossa rinnakkain poseeraavat fintiaaniveljekset näyttävät kerta kaikkiaan suomalaisilta. Asiatekstin lisäksi kirjassa on myös muutamia Katja Ketun kirjoittamia tarinoita, jotka ovat syntyneet intiaanitarustojen tai ihmiskohtaloiden inspiroimana.

Tietokirjan kirjoittaminen ei varmasti koskaan ole helppoa, mutta kun on lähdettävä liikkeelle ei-mistään, työtä on luonnollisesti tehtävä paljon. Kettu, Koutaniemi ja Seppälä ovatkin tehneet kolmen vuoden aikana useamman aineistonkeruu- ja kuvausmatkan fintiaanien maille. Fintiaani-nimitys (finndian) on näppärä ja kuvaava, mutta ei ole kaikkien mieleen. Siinä missä sana on suomen kielessä neutraali, sillä on joidenkin paikallisten mielestä negatiivinen, halveksiva sävy.

Suomalaisia ja intiaaneja yhdisti erityisesti luontosuhde ja sauna. Niin ja se, ettei alkoholi oikein sovi kummallekaan väestöryhmälle. Fintiaanit ovat olleet ja ovat osin edelleen hankalassa välissä siksi, että he eivät ole oikein kunnolla intiaaneja, mutta eivät valkoihoisiakaan.

Tuntuu, että tästä kirjasta olisi niin paljon sanottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. Huomaan tuottavani harvinaisen tökeröä tekstiä, eikä tyyli tästä varmasti parane. Suosittelenkin jo tässä vaiheessa lukemaan Fintiaanien mailla -teoksen ihan itse. Se on upea, kaikin tavoin.

En ollut hahmottanut reservaattien ankeutta aikaisemmin. Tiesin casinoista, jotka kuitenkin kuvittelin erittäin hulppeiksi ökypaikoiksi ja sitä kautta luulin reservaattienkin olevan suurin piirtein suomalaisten nukkumalähiöiden tasoa.

Pidin siitä, että kirjassa lähestytään fintiaaniutta ihmisten arjen kautta. Teokseen on haastateltu lukuisia fintiaaneja, jotka tulevat lukijalle tutuiksi ja tekevät siksi tiedon sisäistämisenkin helpommaksi. Konkreettiset esimerkit erilaisista tavoista ja perinteistä ovat aina mielenkiintoisempia, kuin pelkkä yleispätevä kuvaus samoista asioista.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Alppitähti x 2

 Yann: Alppitähti
Osa 1: Valentine
Osa 2: Sidonie
(La Pilote a L'Edelweiss,
1. Valentine & 2. Sidonie)
Apali Oy 2012 & 2013
Piirrokset: Romain Hugault
Suom. Ville Tuokko


Heti alkuun on todettava, että kun trilogiasta on saatavilla vain kaksi ensimmäistä osaa, jää tarina ja sitä kautta lukukokemuskin auttamatta vajaaksi. (Ehkä jostakin voisi löytyä viimeinen osa alkukielisenä, mutta kun en ymmärrä ranskaa, niin antaa olla.)

Alppitähti-sarja sijoittuu vuoteen 1917, pääasiassa Ranskan ja Saksan väliselle rintamalle. Henri Castillac on ihailtu taistelulentäjä, joka tuntuu kuitenkin lamaantuvan joka kerta kohdatessaan ilmassa alppitähden kuvalla koristellun saksalaiskoneen. Henrin kaksoisveli Alphonse on aikanaan erotettu lentäjäkoulutuksesta ja siirretty panssarivaunujoukkoihin. Tässä tarinassa lennellään ristiin rastiin, taistellaan, meuhkataan lomilla juottoloissa ja kiristetään halpamaisesti läheistä ihmistä.

Ihan ei ollut minun juttuni tämä Alppitähti. Vähän köykäisen tuntuinen tarina kulkee katkonaisesti, eikä henkilögalleriasta löydy oikein yhtään mukavaa ihmistä. Erityisesti Henri on kuvottavan itsekeskeinen tapaus.

Hugaultin piirrostyyli on ymmärtääkseni teknisesti tarkkaa, eli esimerkiksi lentokoneet ovat aitojen koneiden näköisiä. Väritys näyttää toteutetun tietokoneella, mikä periaatteessa näyttää hyvältä, mutta ei käytännössä tee oikeutta piirrostyölle. Esimerkiksi tulenlieskat leimuavat kyllä komeasti, mutta saavat kaiken ympärillään näyttämään liian... piirretyltä.

Suurin ongelma on kuitenkin se päätösosan puuttuminen. Näissä kahdessa albumissa viskellään kovasti erilaisia vihjeitä suuntaan jos kolmanteenkin, mutta lähes kaikki jää aivan avoimeksi. Etenkin hämmästelen toisen albumin viimeistä sivua, jonka ilmeisesti pitäisi merkitä jotain suurta, mutta mikä ei ainakaan minulle avautunut ollenkaan.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kamileen labyrintti

Kati Kovács: Kamileen labyrintti
WSOY 2016, 85s.

Kamilee menettää viisivuotiaana kuulonsa kovan kuumeen seurauksena ja samalla hänen korvansa kasvavat valtavan suuriksi. Kamileen vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan tytärtään, joka kasvaakin enimmäkseen isoisänsä hoivissa auttaen tätä samalla lintukaupan hommissa. Yksi vakiasiakkaista on kolho Ruben, joka ostaa häiritsevän usein pitkäkoipisia suolintuja. Toinen asiakas taas on vanha mummo, joka puhua paapattaa Kamileelle ensirakkaudestaan, vaikka tietää ettei tyttö mitään kuulekaan.

Kamileen labyrintti oli hämmentävä lukukokemus. Oletin, että tämän lukemalla saisin jonkinlaisen näkemyksen siitä, millaista on olla kuuro. Sen sijaan tarina onkin vähän omituinen ja sekava tarina ongelmallisista ihmisistä ja hankalista perhesuhteista. Kovácsin karu ja rujo piirrostyylikään ei ole minun makuuni.

Ei tämä aivan minun makuuni ollut, mutta tulipahan tutustuttua.

torstai 15. syyskuuta 2016

Agatha: The Real Life of Agatha Christie

Anne Martinetti, Guillaume Lebeau & Alexandre Franc:
Agatha: The Real Life of Agatha Christie
SelfMadeHero 2014, 119s.

Agatha Christie oli hämmentävän tuottelias kirjailija, jonka kirjoja olen lukenut ehkä kymmenen.  Christien tunnetuimmat hahmot Hercule Poirot ja neiti Marple tulivat tutuiksi tv-sarjoista, mutta itse kirjailijasta en ole tiennyt oikeastaan mitään. Tiesin sen verran, että aikuisena hän katosi omasta halustaan joksikin aikaa ja että hän harrasti arkeologiaa.

Agatha: The Real Life of Agatha Christie on miellyttävästi piirretty elämäkerta Christiestä, aina lapsuudesta kuolemaan. Kuten sivumäärästä voi päätellä, mitenkään syväluotaava tai muuten pikkutarkka teos ei ole kyseessä. Enemmänkin ote on sellainen, että lukijalle esitetään välähdyksiä Christien elämästä.

En nyt tämän luettuanikaan voi väittää tuntevani Christietä kovin hyvin, mutta ainakin opin joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Ihastuin sarjakuvan piirrostyyliin sekä siihen, että albumi on kauttaaltaan värillinen. Erittäin miellyttävä lukukokemus siis.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Rakkaani, kyyhkyläiseni

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Otava 1984, 277s.
Suom. Pentti Saarikoski

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää minun lukemani painoksen kansitekstin mukaan "[m]eheviä, tyylikkäitä kauhukertomuksia". Suoranaista kauhua en kyllä tämän kirjan sivuilta löytänyt, mutta sellaista kihelmöivää jännitystä, muutamia kääk-tilanteita ja jonkin verran sekopäistä tohtorointia kuitenkin.

Kokoelman 15 novellia on poimittu kirjoista Kiss kiss ja Joku kaltaisesi, ja osa tähän valikoiduista tarinoista on julkaistu myös kokoelmassa Nahka ja muita novelleja. Pidin siitä, kuinka erilaisista aiheista Dahl kirjoittaa. Ensimmäisessä novellissa kehitellään Suuri automaattinen kielikone, joka kirjoittaa novelleja ja lopulta romaaneja muutamalla napinpainalluksella. Pastorin huvi oli kenties kokoelman hykerryttävin. Siinä antiikkikauppias tekeytyy viikonloppuisin antiikkia arvostavaksi pappismieheksi ostaakseen maalaistaloista arvoesineitä minimaalisin hinnoin. Tietenkään homma ei suju täysin suunnitelmien mukaan. Kuningatarhyytelö taas on aika kammottava kertomus pariskunnasta, jonka vauva vain kuihtuu ja kutistuu, eikä suostu syömään. Kenties lähimmäksi kauhua päästään novellissa Kaula, josta en kerro nimeä enempää.

Niin paljon kuin nautinkin tarinoista ja niiden tummista sävyistä, suomennosta en voi kehua. Englanti paistaa läpi häiritsevän paljon, minkä lisäksi sanasto kaipaisi kipeästi päivittämistä:

"Nyt minun hommani on sellainen, että minun on vietettävä aika usein viikonloppuja."

"- Ehkä suuri radioinsinööri ei tiedäkään miten maikki kytketään speakeriin?"

Mielestäni tämä kirja kaipaisi kipeästi päivitettyä käännöstä.

Rakkaani, kyyhkyläiseni on verraton kokoelma vinkeitä tarinoita, jotka tosiaan ovat melko kaukana kauhusta. Suosittelenkin veikeiden, hitusen synkähköjen tarinoiden ystäville.








Ja lopuksi vielä yhteenveto Yöpöydän kirjat -blogin Niinan vetämästä Roald Dahl -lukuhaasteesta, joka päättyy tänään.


Olisin niin mielelläni tahtonut saavuttaa Matilda-tason, eli kuusi kirjaa tai enemmän, sillä Dahl on yksi suosikkikirjailijoistani. Haasteeseen sain kuitenkin luettua vain seuraavat kirjat:


  1. Suunnattoman suuri krokotiili
  2. Henry Sugarin ihmeellinen tarina ja kuusi muuta
  3. Nahka ja muita novelleja  
  4. Poika / Yksinlentoon
  5. Rakkaani, kyyhkyläiseni

Omasta hyllystä olisi löytynyt (lukemattomana, luettuja tietysti vaikka kuinka monta) vielä aikuisille suunnattu romaani Oswald-eno, mutta siihen en ehtinyt haasteen aikana tarttua. Ylinoidan titteli on silti ihan hyvä saavutus. Toki blogistani löytyy huomattavasti enemmänkin Dahlin kirjoja, tämä blogiteksti mukaan lukien yhteensä 21.

Kiitos Niinalle mainiosta haasteesta! Nykyisin kaikki haasteet tahtovat jäädä kesken, mutta tässä sentään onnistuin. :)